Juu, muutosta pukkaa, taas ollaan yhteen suuntaan menossa kovaa vauhtia ja yritän siinä samalla toteuttaa unelmaani, rakentaa ja koota, mutta lopulta, kuinka paljon siihen pystyy itse vaikuttamaan, toiveita otetaan vastaan, mutta lopulta päätökset tehdään jossain korkeamman pöydän ääressä. Se on nuijan kopautus, ja elämäsi on sinetöity taas niin kauan, kunnes seuraavaa muutosta pukkaa. Mutta rakastan kyllä elämää joka vie, en voisi kuvitella elämää jossa juuttuisin yhteen ja samaan, onhan se ns. turvallista, mutta onko se elämää, hah, jonkun mielstä se tietysti on ihan hurjaa, mutta ei tyydytä kyllä mun tarpeitani. Mun elämässä pitää sattua ja tapahtua, haluan nähdä ja kokea, niin kauan kuin se on mahdollista, ja se mahdollinen aikahan meillä kaikilla on rajallinen, siksi en halua tuhlata sitä jumittumalla johonkin tuttuun ja turvalliseen, toisten helmoihin, hui, haluan itse päättää elämästäni.
Saa nyt sitten nähdä miten tämän unelman kanssa käy, karahtaako se heti ensimmäisessä virtapaikassa kiville, vai soljuuko virran mukana ohitse vaarallisten kivien ja karikkojen. Kaarnavene on heittetty virtaan, ensimmäisiä kiviä tiedossa heti alkuviikosta, katotaan miten käy
Toiset ihmiset ne nauttii paikelleen jumittumisesta, pikkukuvioistaan hurjassa maailmassa. Pahimpia ovat mielestäni peräkammaripojat ja -tytöt, voi helvetti, on siinä vanhempie kasvatustyö mennyt täydellisesti hukkaan. Eikä vanhemmillakin olisi oikeus omaan elämään lapsien kasvettua aikuiseksi? Varmasti 99,9% ihmisistä on sitä mieltä että on, mutta sitten jää jäljelle tämä 0,01% jotka ovat maailman itsekkäimpiä ihmisiä, lähtisivät edes vanhempiensa vuoksi, kunnioittaisivat heidän elämäänsä edes sen verran. Voi niitä mammanpoikia ja -tyttöjä, kovasti kyllä neuvotaan ja puututaan toisten elämään, mutta mitä on oma elämä ?? Missä se on ?? Apua, itse en voisi kuvitella, että minä tai että kasvattamani lapsi olisi niin epäitsenäinen, että ei kykenisi omaan elämään, tekemään omia päätöksiä ja ratkaisuja elämässä. Missä on silloin vika? Kasvattajissa vai kasvatettavissa, varmaan molemmissa, omenahan ei yleensä putoa kovin kauaksi puusta ja siemenet ovat mitä ovat, ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu. Onneksi omassa ystäväpiirissäni ei ole näitä maailman itsekkäimpiä ihmisiä. Peräkamarivanhojapiikoja, jotka elävät toisten elämää kun omaa ei ole ) No hui, voi olla huimia harrastuksia, mutta harrastus on aina vain harrastus, ei sitä voi rinnastaa omaan elämään ja siihen että tekee vastuullisia päätöksiä omasta elämästään, ei toisten elämästä, vaikka ymmärtäähän sen, että jos ei uskalla omasta elämästään päättää, tulee hirvittävä tarve yrittää vaikuttaa toisten ihmisten elämään, arvostelemalla ja kommentoimalla heidän tekemiään ratkaisuja. Niin helppoa ja niin itsekästä ja moukkamaista.
